Mitä eläminen Grenadassa maksaa

Kuumuus tekee sen, että juotavaa tarvitsee paljon. Jotkut sammuttavat janonsa seuraavilla:

Ti - punchit Mona F veneessä

Kraanavesi, hyvää ja sitä piisaa. Ei ole tullut vatsatauteja
Paikallinen olut, Carib tahi Stag. Pikkuruinen 275 cl pullo alkusammutukseen kaupasta alle eurolla, baarista alle kahdella.
Tuoremehu, litra sokeritonta mallia 2 e
Litran rommipullo 69 volttista  irtoaa kaupasta 6 e ja rommipunchin saa ravintolassa 3 eurolla
Rommin huono puoli on, ettei jano oikein tahdo lähteä

.

KAHVI:

Sen maksaa yllättävän paljon, puolen kilon paketti yli 7 euroa. Kahviloita on todella vähän, eihän se kuulu paikalliseen kulttuuriin istua kahvilla, saati syödä pullaa taikka kakkua.
Yksi paksuhko kakkusiivu maksaa 1 e. Niitä myydään monesti kadulla kannellisista muovilaatikoista, joita vedetään perässä meidän olutkärryjen kaltaisella menopelillä. Laatikoista löytyy myös täytettyjä sämpylöitä.

HEDELMÄT:

Papaija alle euron kilo
Banaanit, pienet ja huonosti säilyvät. Pieni käteen mahtuva nippu noin 2 e
Mandariinin kokoiset appelsiinit 30 cent kappale

VIHANNEKSET:

Vasemmala Mahi mahi ja oikealla purjekalaa

Porkkanat, pikku pussi vajaa 2 e
Kurkku, hauska sekoitus avomaan- ja tuorekurkusta, kaupasta saa 2 pientä 2:lla eurolla
Kurpitsa  euron kilo, sopii muuten hyvin perunamuusin sekaan jatkeeksi
Sipulit reilu euron kilo

KALA:

Purjekala ja Mahimahi, 8 Isoa ja Paksua siivua alle 10 euroa.

LOUNAITA:

Kalan kuivausta

Hintoja ja paikkoja löytyy laidasta laitaan. Jos syöt turistipaikoissa, hinta on 10 -15 euroa, annokset melko pieniä. Miljöö pykälän verran länsimaalainen
Paikallisten suosimissa annokset isoja ja hinta 4 -6 euroa. Miljöö ehtaa Karibiaa.
Salaattia lautasen kylkeen saa joka kymmenennellä kerralla.

Jussin laittamaa salaattia

Kana on tietysti suosituinta ja edullisinta. Saatavuus on hyvä, juoksentelevathan kanat joka puolella. Seuraavaksi tulee kala, jota on myöskin helppo saada. Pitkä väli ja sitten tulee liha. Lehmiä ja sikoja näkee tosi harvoin tienvierellä ja niinpä ruokalistoillakin niitä on harvemmin.
Vuohia sen sijaan on paljon ja sitä löytyykin listalta helpommin.

Tähän täytyy kertoa hauskoja vuohitarinoita…

Vuohet ovat yleensä narun päässä kiinni. Narun toinen pää on kiinni puussa, puskassa, rannikkovartioston trailerissa, auton puskurissa jne. Mielikuvitus on hurja ja ”paras” paikka on ollut irrallinen lecaharkko – kivi antoi vähän liikkumavaraa, mutta jarrutti sopivasti.
Usein miten eläimillä ei ole varjoa mihin päästä saati sitten vettä.

Eilen näimme operaation laitumen vaihto.

Kaveri irrotteli vuohien naruja, kieputti niitä kerälle eläimen kaulan ympärille ja kasattuaan 20 porukan, otti johtajien narut käsiinsä ja sitten mentiin. Pikkuiset kipittivät sivuilla pomppien ja koko konkkaronkka pyyhälsi vilkkaasti liikennöidyn tien viertä uudelle laitumille muutamat kilometrit.
Autot väistelivät liikenneympyrässä ja näky oli melkoisen hauska – kasa valkoisia vuohia puikkelehtii kello viiden ruuhkassa.
Loppu laumasta jäi määkimään niiden perään ja joku rohkea hyppäsi aitaa vasten minua tuijottaen, että etkö voisi vapauttaa minua, kun kaverit jätti. Kamerahan oli tietenkin asunnolla, kun minä kävin keskustelua tuon vuohen kanssa aidan yli.

Jokaisen saarelaisen perustarvikkeet

Kalasataman idylliä

Odottelen illallista Mona F- veneessä