Kulunut aika St Martinilla

Huomenna tulee kaksi viikkoa siitä, kun laskimme ankkurin pohjaan.
Ensimmäinen viikko meni minulta flunssan kourissa, pääasiassa lukien kirjoja. Muutama pakollinen kaupassa käynti jollalla ja kävelyt jäivät flunssan takia olemattomiin.
Sunnuntaina menetin avaimet merenpohjaan. Kuinka helposti se ensimmäinen kerta kävikään – veneeseen noustuani laitoin nipun ajatuksissani kassin päälle ja nostin kassia. Plups ja ne olivat pohjassa - kelluva avaimenperä oli näet mennyt päivällä rikki. Hentti sukelsi nippua illan hämärissä tuloksetta minun kiroillessani flunssaa ja tyhmyyttäni.

Siirsimme maanantaina veneen laguuniin. Ajo sinne kulkee pienen sillan ali, joka nostetaan muutama kerta päivässä. Täällä telakka ja korjaaja olisivat tarvittaessa lähempänä, mutta vesi sameaa eikä houkuta laisinkaan uimaan. Lukuisat lentokoneet nousevat ja laskevat nenän edestä.

Jolla oli keulassa painon virkaa tekevänä torstaihin saakka ja kun se saatiin lopulta veteen, ei Suzuki suostunut käynnistymään. Joten maissa ei käyty vielä torstainakaan. Perjantaina se toimi sen verran, että päästiin maihin, mutta palattiin hinauksessa takaisin veneelle.
Lauantaina otin naapurin rouvan tarjoaman kyydinkauppaan ilolla vastaan, sillä olimme syöneet viimepäivät pizzaa, nuudeleita, munakkaita – kaikki loihdittu kuivavarastoista.

Tämä jolla ei moottoria kaipaa, ja ellei tuule, moottori käy aurinkoenergialla

                                             Olemme purkaneet Suzukin atomeiksi, välillä peläten kasausvaihetta, mutta toistaiseksi kaikille osille on löytynyt joku takaisinruuvauspaikka. Polttoainesäiliö, letkut ja suuttimet on nyt putsattu liasta ja kone käynnistyy vähän paremmin eikä sammu ihan heti.  Mutta silti siihen on vaikea luottaa.
Hentti on jo alkanut katsella kevyitä kaksitahti moottoreita katalogeista, hiiteen ekologisuus, jollei se toimi…

Jos luet tätä juttua, olemme ainakin PÄÄSSEET internetin lähelle…