Translate

keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Ensimmäinen siirto (GRE)



Terveisiä hankalalahdesta eli Prickley Baystä


Pitkälle ei ole päästy St Davisin lahdesta. Purjehdimme tänne maanantaina, testaillen purjeita ja tekniikkaa. Rikiä säädettiin uuteen uskoon, sillä Suomessa laitettu paketti oli liian tiukka. Muistona siitä on uuteen muotoon vääntynyt katto ja maston juuren halkeama. Ne ammattimiehet ja kalliit laskut…

Watermaker ja tutka toimivat taas, samoin kuumanvedenvaraaja. Eipä ole pitkään aikaan korjattavien lista ollut näin lyhyt.

Telakalla meille tarttui inspiraatio muilta jynssääjiltä, niinpä veneen kyljet ja metalliosat kiiltävät kuin Välimeren luksusjahtien. Osa ulkopuolen puuosista oli homehtunut kesänaikana ja kaikki lakat oli raaputettava irti ja laitettava uudet.

Innostus on siirtynyt myös patojen ääreen. Toimiva jääkaappi ja ihanat paikalliset tuotteet takaavat herkkuja joka päivälle.

Calaloo on isolehtinen kasvi, josta käytetään varsi sekä lehti ruoanlaitossa. Sitä voi paistaa lihan, kalan tai kanan kanssa. Siitä voi tehdä keittoa kurpitsan kanssa. Vain mielikuvitus on rajana. Maku on mieto ja iso nippu niitä maksaa alla euron. 

Kurpitsa täällä on oranssia ja maukasta. Siitä tulee ihana sose, jota käytetään kuin meidän perunamuusia. 

Banaaniketsuppi on mainion makuinen ja iloisen keltaisen värinen. Sitä voi lorauttaa kastikkeisiin tai käyttää salaattikastikkeen pohjana. 

Voi täällä on kovaa ja niinpä teinkin Gretan (fammon) helposti levittyvää ”oivariinia.”
500 g voita, 2 dl öljyä, 2 dl vettä ja (meri)suolaa sekoitetaan. Osaan satsista laitoin yrttejä makua antamaan.

Jogurttitraditiot jatkuvat. Jokaviikkoisen satsiin lisään nykyisin kuivattuja mustikoita makua ja väriä antamaan. Koostumus alkaa olla Valion luokkaa…

Eilen nautimme äidin antaman reseptin mukaista piirakka ja sämpylöitä
.
Hedelmäsaralla greipit, papaijat, passionhedelmät ja banaanit ovat arkipäivää.
Papaija
Papaijapuu

Hummereita jahdattu ja samalla törmätty parimetriseen rauskuun…

Elämä on siis palannut uomilleen ja tuttuja veneilijöitä alkaa näkyä ympärillä. Virallinen hurrikaaniaika päättyy tänään ja se on monelle menolippu eteenpäin.

Jatkamme loppuviikosta kohti Carriacouta ja muita pikku saaria, joissa emme vielä ole käyneet.




keskiviikko 24. lokakuuta 2012

KOTI KEIKUU JÄLLEEN (GRE)





Perjantaina Serena keinui nätisti neljän ison pyörän välissä. Kiiltävänä ja uutukaisessa pohjamaalissa pojat laskivat sen ammattimaisesti veteen, minne se kuuluukin. Veneen vesillelasku on aina jännitysmomentti- starttaako kone ja vuotaako vene. Tällä kertaa juu ja ei. 

Sinne jäivät verenhimoiset moskiitot ja hiekkakärpäset rannalle ruikuttamaan, kun otimme etäisyyttä rannasta. Meillä oli vielä paljon korjattavaa, joten jäimme lahteen ainakin lähipäiviksi.

Veneessä tuntuu kokoajan olevan joku paikka rikki ja epäergonomisia korjauspaikkoja saa tämän tästä käydä läpi. Tekniikka on kovilla näissä ilmastoissa, mutta ilman niitä elämä on vaivalloista.
Vedentekokone oikkuilee ja toivotaan, että vuoden vanha kone menisi vielä takuun piikkiin. Tällä hetkellä se sylkee suolavettä makeanveden sijaan.

Kilpailemme nykyisin Fortumin sähköntuotannon kanssa, sillä hankimme tuuligeneraattorin D 400.
Kapistus tuottaa hyvällä tuulella (10 m/s) sähköä 16 ampeeria tunnissa. Vertailuksi kerron, että jääkaappi syö 3 ampeeria tunnissa. 

Asentaminen olikin sitten hauskaa puuhaa, sillä generaattorin tukijalka valmistui vasta maanantaina. Tarkoitti käytännössä Henttiä istumassa taavetin päällä, työkalut naruissa kiinni ja alla syvä meri.
Assistenttina kuulin kaikenkielisiä voimasanoja poranterän yrittäessä porautua ruostumattoman teräksen läpi. Generaattorin kasaaminen englanninkielisten tekstien ja huonojen kuvien kanssa sai samat saatesanat. Mutta siellä se nyt surisee ja toivottavasti ei lähde uimaan.


Kiva uusi lelu


Elämä alkaa taas maistua mukavalta keikkuvassa kodissa. Raikas tuuli virtaa veneen läpi, kiva liplatus kuuluu ympäri vuorokauden ja öisin voi vetää lakanan peitoksi. Toimiva jääkappi on pyyhkäissyt ruokalistalta pussikeitot sekä tonnikalasotkut pois ja Peggykin voisi nuolaista suunpieliään maukkaasta katkarapupadasta.

maanantai 15. lokakuuta 2012

Telakkatietoa (GRE)



Olemme siis Grenadassa, St Davisin telakalla. Peränurkassa. Siellä, missä kaikki pienimmät purjeveneet säilytetään. Alue on aidattu ja tarkkaan vartioitu 24 tuntia. Vahteja on kaksi ja yöaikaan kävelevä taskulampun valokiila kertoo heidän tekevän hyvää työtä.

Henkilökunta ja omistajat saapuvat aamulla 8 aikaan työpaikalle. Ensin mainitut tulevat laulellen ja kävellen tai autolla poppikonetta kuunnellen. Porukkaa portista putkahtaa noin 90 ihmisen verran ja arvata saattaa, että meteliä piisaa. Kaikki toivottelevat hyvät huomenet tai heiluttavat kättä.
Paikallisten palkka ei ole järin häävi – naapurin veneen hiojapoika kertoi kuukausipalkakseen alle 500 euroa ja kesälomaa kertyy kokonaista kaksi viikkoa. Talviloma on keksimättä, sillä eihän täällä ole talveakaan. Vaan eipä tuo työntahtikaan henkeä vie – tullaan hiomakoneen ja yhden hiekkapaperin kanssa. Hiotaan hetki ja haetaan uusi paperi, johon kuluu puolisen tuntia. Päivän tavoite ei olekaan saada hiottua venettä, vaan hakea usein paperia.
Ensimmäisen viikon lämpö- ja aikashokista toivuttuamme, ryhdistäydyimme ja hioimme kevyesti veneen pohjamaalia pois. Nostimme (taas) vesilinjaa ja siinä oli kovempi työ saada vanhat maalit pois. Olimme tilanneet hyväksi koetun pohjamaalin( AWL- GRIP)  jo kesäkuussa ja myyjä sanoikin  sen olevan jo kontissa. Hyvä juttu. Saisimme sen ennen viikonloppua ja voisimme aloittaa maalauksen.


Hikistä puuhaa
Mutta… eihän se niin mennyt. Perjantaina selvisi, ettei sitä ollutkaan (tuskin oli tilattukaan) ja jouduimme ostamaan erikoisprimerin, joka sitoisi entisen pohjamaalin kiinni ja antaisi tartunnan uudelle. Ja koska jouduimme laittamaan uutta pohjamaalia monta kierrosta, tuli koko lysti maksamaan pirusti. Ja turhaa työtä monta tuntia. Serenan pohja on nyt siis myrkyllisen sininen ja toivoa sopii, että pysyy puhtaana.


Oikealla keltainen primer ja punavalkoinen suomalaismies
Myrkkyä pintaan
Maaleista sen verran, että ostohetkellä tiedusteltiin, olemmeko menossa Jenkkilään. Siellä kun tietyt ovat pohjamaalit kiellettyjä. Miten niitä sitten tarkistetaan, onkin toinen juttu!

Maalit ja venetarvikkeet ovat täällä kalliita, sillä kilpailijoita ei juuri ole. Nautikulma voisi avata myymälän, pääsisi Niklaskin välillä lämpöön.

Muutamia luksustietoja:

 Isohkoon katamaraaniin nostettiin masto pystyyn nosturilla, mastossa oli vain 14 paksua kaapelia sisällä…
Erään reippaankokoisen purjeveneen kölin syvyys on yli kolmisen metriä…
Erästä jenkkivenettä on nyt kiillotettu viikon ajan…
Erääseen suomalaisveneeseen asennetaan tuuligeneraattoria…
Eräät suomalaiset ovat tehneet  12 tuntisia työpäiviä


Melkoiset erot kölien syvyyksissä!
Tämä paatti ei ei paljon vettä tarvitse..





ELÄMÄÄ ILMAN KYLMÄÄ JÄÄKAAPPIA JA LÄHIKAUPPAA (GRE)



Jääkaappi on kova sana näissä helteissä, kun sisälämpötila on alimmillaan 30 astetta. Suurin osa vihanneksista kävelee ulos veneestä, ennen kuin ennätän houkutella niitä edes ruokalautaselle. Vihertävänä ostetut tomaatit ja keräkaali viihtyvät sisällä pisimpään.

Normaalioloissa 40 litran jääkaappimme nielee uskomattoman määrän tavaraa sisäänsä. Mutta näin telakalla ollessa on vain yksi pikku käytännön ongelma – nimittäin keelcooler. Sitä voisi verrata lämppäribändiin, paitsi että se jäähdyttää alkuun meriveden avulla jääkaappia ja loput hoituu sähköllä, mitä tehdään siis auringosta. Logiikka menee jotenkin noin, mutta veden puuttuessa ympäriltä tuo pikku paholainen kuumenee eikä sitä näin ollen voi käyttää!
 
Mutta mitäpäs siitä, eläähän sitä ilmankin, vai elääkö? Miten sinä viettäisit 3 viikkoa tässä kuumuudessa ilman kylmää jääkaappia? Ja jos lasket, että ruokakauppareissuihin uhrautuu ainakin kaksi tuntia kallista remonttiaikaa. 

Tässä mallia. (Ja lisättäköön, että 99% kuivatarvikkeista meni roskiin, kun jonkinlainen jauhokuoriaissuku oli vallannut purkkimme…ja karanteeniaikaa on pidettävä viikko, ennekuin tuo niille uutta syötävää….Mutta onneksi oli säilykkeitä jäljellä)

Maanantaina ostettu pakastenakkeja, munia, leipää, tuoremehua, avocadoja, perunoita, raakoja banaaneja ja sulatejuustokolmioita. Kauppa oli melkoisen tyhjä sinne mennessä.

Torstaina vihannesten myyjältä pari kuivaa greippiä, keräkaali, kypsiä banaaneja, passionhedelmiä, paikallisia erikoisia omenoita, pikkuporkkanoita ja pari paprikaa.

Viikon telakkameny:

Maanantai pyttipannu säilykeperunoista ja pakastenakeista. Avocadon puolikas.
Tiistai minestronepussikeitto, johon lisätty purkkiporkkanoita. Leipää juustokolmion kera
Keskiviikko paistettu kananmuna ja thaipussikeitto, johon sekaan linssejä. Kuivattuja leipäpaloja koristeeksi.
Torstai kaaliporkkanapata. Passionhedelmä.
Perjantai vihannesmunakas.
Lauantai purkkinakeista tomaattipyrekastike ja keitetyt perunat.
Sunnuntai paistetut perunat ja säilykemuikkuja
Aamuisin ja iltaisin tuoreita tai purkkihedelmiä ja mehua. Kahvia ja kostuneita vanhoja keksejä.

Loppuviikosta hoksattiin ostaa päivittäin pussillinen jäitä jääkaappiin ja siten ostaa jotain kunnon ruokaa sinne. Hyvin on viikko mennyt ja rahaa säästynyt.