Translate

torstai 17. toukokuuta 2012

Guadelope. Anse a la Barque


Tiistaiaamu 15.5.12

Paikallinen tummaihoinen mekaanikko kontallaan uuden Ivecomme päällä, ruuvailee ja Hentti käynnistelee. Dieseliä roiskuu ilmaan ja kone ulisee, vaan ei käynnisty. Äänestä tulee mieleen vanhat hyvät ajat autonrämäni kanssa kovilla talvipakkasilla. 

Satuimme veneellä lahteen, joka on vähän keskellä ei mitään. Mutta ystävällisten ihmisten avulla saimme vuokrattua auton ja löysimme mekaanikon. Tämä Basse Terren puoli Guadeloupesta on täysin päinvastainen kuin Grande Terre, jossa vierailimme ennen pääsiäistä. Luonto ja ihmiset elävät täällä sopusoinnussa. Täällä on siistiä ja erittäin kaunista. Ihmisillä on pilke silmäkulmassa ja hyvä huumori.

Tiet ovat kiemuraisia ja ne seurailevat rannan tuntumaa. Autot ovat kovilla ylämäissä ja automme taisteli pahimmat ylämäet ykkösvaihteella. Rehevät puustot täyttävät tienvierustat ja mangoja kasvaa joka puolella. Tienvarsilla myydään tuoreita hedelmiä ja ruokaa, juomat ovat yleensä n.150 litran suuruisissa ”kylmälaukuissa”, joissa on jäätä. Joillakin pihoilla näkyy siisteissä riveissä kasvavat kaalit tai sipulit, joita kitkee olkihattua päässään pitävä nainen. Välillä maisema voisi olla jopa Suomesta, sillä lehmät laiduntavat vihreillä niityillä.

Pienimmät koululaiset kulkevat käsi kädessä äitinsä kanssa, hiukset kauniisti letitettynä. Iloisen väriset hiuskoristeet ja helmet on valittu vaatteiden värien mukaan. Sateenvarjoa käytetään täällä suojaamaan paahtavalta auringolta! Naiset kävelevät iloisen värisissä sandaaleissa ja käyttävät yleensä hameita. Vartaloltaan he ovat naisellisia ja kävelevät ylväästi, vaikka olisikin muutama kurvi liikaa eurooppalaisen mittapuun mukaan. Miehet käyttävät mieluiten varvastossuja, t-paitaa ja shortseja, ikään kuin kansallisasuna. Vartalot ovat usein jänteviä ja isoa vatsaa näkee harvemmin.  Askel on keinahtava ja toisinaan laahaava.

Sunnuntaina ei kannata lähteä nälkäisenä kävelylle, sillä jokaisen talon pihalla savuaa iloisesti grilli – perheet kokoontuvat yhdessä syömään. Kaikki kaupat ovat kiinni ja eivätkä bussitkaan kulje. Täällä pyhä tosiaan eroaa arjesta ja se on oikeastaan kiva. Loppujen lopuksi kai ihmisen on pärjättävä yksi päivä ilman auki olevia kauppoja.

Rannalla olevalle parkkipaikalle saapuvat kalastajat autoillaan, melovat riisutuilla surfilaudoilla veneillensä ja lähtevät merelle. Heiltä saa ostettua tuoretta kalaa suoraan veneestä. Parkkipaikalla olevassa puussa asustaa suuri iguaani. Se löntystelee puussa lehtiä syöden. Autojen katot saavat kunnian ottaa vastaan putoavat lantajätökset. Ajattele, jos iguaani näkee vauhdikasta unta ja ote oksista lipsahtaa - maahan on pitkä matka mätkähtää ja kesken unien joutuu kiipeämään takaisin puuhun. Mahtaa harmittaa.





Ivecosta on eliminoitu nyt dieselvika pois, pumppukin toimii ja merkit alkavat viitata sähkövikaan, niin kuin vähän veikkailimmekin. Mittaripaneeli on ruostunut takaosastaan ja kontaktit ovat huonot, vaikka sinne on suihkutettu tasaisin väliajoin Marine  6-56, vähän kuin CRC. Muovi näyttää olevan täällä Karibialla kestävin materiaali ja siitä valmistetun moottorin nimi on mela, toimii muuten aina.

Sama tiistai-ilta

Mekaanikko ajoi vielä Point a Pitreen ostamaan kaasuvaijerin ja asensi sen ennen pimeän tuloa paikalle. Kone toimii hyvin, kun toiminnot eivät enää kierrä mittaripaneelin kautta. Moottori sammuu nykyisin mekaanisesti – muumilaakson kansi auki ja nykäisy Marcelin asentamasta sinisestä kaapelista. 

 Olisivat voineet mainita Englannissa, että se mittaritaulu kertakäyttötavaraa - alkaa oikutella kolmen kuukauden käytön jälkeen ja lopettaa toiminnan 7 kuukauden jälkeen.

Ei kommentteja: