Translate

tiistai 6. syyskuuta 2011

Paikallista elämää seuratessa

Eräänlaista kilpapurjehdusta

Kaunis puisto asuntomme vierellä


Vene odottamassa sulun aukeamista Sovereigh Habourissa

Naapurikaupunki Hastingsissa

Koska veneessä ei ole juurikaan ollut tekemistä (lue: ei ole huvittanut tehdä) olemme tutustuneet viime päivien aikana paikalliseen elämään, pääasiassa kävellen kymmenen kilometriä päivittäin ja joskus olemme turvautuneet kaksikerrosbussiin mennäksemme lähellä oleviin kaupunkeihin. Paikallisliikennettä suositaan täällä vähän, siitä kertova yleisin näky tiellä on yksin ajava autoilija, viimeiset bussivuorot, jotka ajetaan ilta kuuden aikoihin sekä peräperään parkkeeratut autot katujen varsilla. Yksi yleisimmin kuulluista mainospuheista loma-asuntoa hakiessa olikin parkkipaikka autolle ja turvallinen sellainen, mikä taitaa olla itsestään selvyys Suomessa.
Kävellen olemme nähneet jos jonkinlaisia puutarhoja ja etupihoja, useimmiten kyllä melko hoitamattomia, ja roskien lajittelu, joka on lähellä sydäntäni, on aika onnetonta. Melkein kaikilla on jäteastia kuten meillä Suomessa, lisäksi jotkut ovat ryhdistyneet hankimaan yhdestä viiteen laatikkoa muille jätteille. Laatikot ovat kannellisia muovilaatikoita 60x50 kokoisia, joihin laitetaan mm. lasia, metallia, paperia ynnämuuta. Ne, jotka ovat hankkinet vain yhden laatikon, tunkevat sinne kaiken sikinsokin. Sehän työllistää taas jätekuskeja, sillä täällä kulkee kahta erilaista jäteautoa – yksi joka tyhjentää normaalit jäteasiat ja toinen, keskeltä molemmin puolin auki oleva kuorma-auto, jonne nostetaan laatikot ja lajitellaan käsin. Arvaatte kai, että tarvitaan kolme ihmistä ajamaan, keräämään ja lajittelemaan ne laatikot!
Olemme seurannet Gourmet- lokkien elämää meren rannalla. He seuraavat rantaviivassa maininkien saapumista, odottaen tilaisuutta ennättää siepata simpukka ennen seuraavan aallon saapumista. Saalis nokassaan ne lentävät 10 metrin korkeuteen pudottaen simpukan alas, samalla tarkkaillen ettei ketään pääse osingoille. Joskus simpukan rikkominen onnistuu kertapudotuksella, joskus siihen tarvitaan kolme.
Sen jälkeen nautinto voi alkaa. Leikimme lokkeja ja yritimme metsästää kokonaisia simpukoita maininkien väleissä, mutta vaikka kuinka tarkkailimme, emme löytäneet yhtään ehjää simpukkaa! Melkoisia saalistajia nuo lokit, juuri muita lintuja täällä ei sitten näykään, muutamaa kottarais- ja varpusparvea lukuun ottamatta. Yksi tunnistamaton kahlaajalintu odottaa googletusta.
Vapaa-aikaa ihmiset viettävät kävellen koirien kanssa, osa surffailee upeissa puitteissa, osa veneilee, nuorisolla on upea rata skeitti- tai potkulautailua varten ja lähipuistossa kisataan kauko-ohjattavilla pienoispurjeveneillä. Se vasta oli hauskaa katsottavaa!
Paikallislehdistä silmään on pistänyt kummajaisuuksia. Esimerkiksi vainajaa voidaan muistaa hänen syntymäpäivänä uudella ilmoituksella, vaikkapa kuuden vuoden kuluttua. Tai jonkun täyttäessä pyöreitä, on onnitteluilmoituksia niin vaimolta kuin tyttäriltä ja kaikilta tietenkin erikseen.
Asuntoja on paljon myytävänä ja niitä mainostetaan lehdissä, mutta mikä parasta, asunnon edustalla on aina mainos kyltti pysyvästi, jopa silloinkin kun se on myyty.
Televisiossa näimme erikoisimman perustusten tekemisen omakotitalolle. Maaperää oli hankala kaivaa ja niinpä he kaivoivat anturan muotoisen uran maahan, joka vain täytettiin betonilla, sen päälle palkit vaakatasoon ja tehdaslaatta siihen. Siellä ei paljon näkynyt viemäri- eikä vesijohtovetoja, miten sitten hoitavatkaan nykyisin nuo, vanhoissa taloissa ne kulkevat usein ulkoseinissä.
Talo oli hulppean kokoinen ja rakennuskustannukset kaikkiaan 650 000 puntaa ja taloa arvioitiin myytäväksi, jolloin hinnaksi saatiin melkein miljoona. Koska Suomessa voisi tehdä noin hyvän tilin uudisrakennuksella?
Televisiossa on ollut mielenkiintoisia ohjelmia upeasta rannikosta. Harmi, että meillä tulee olemaan kiire saatuamme moottorin paikalleen, muutoin olisimme saaneet tutustua niihin veneillen. Paikallinen pursiseura oli tehnyt kesällä koko Englannin ympäripurjehduksen ja siihen meni kaksitoista viikkoa aikaa. Jospa sitten joskus tulomatkalla...
Tänään sää täällä on kaamea, tuulee 14 m/s ja puuskat ovat vielä rajumpia. Vene tärisee pukeilla ja kaikki kannella olevat tavarat, jolla mukaan lukien ovat lentoonlähdössä. Käveleminen vastatuulessa takaisin tarvitsee suomalaista sisua, matka tänne aamulla meni melkein lentäen. Lasikuitu- Dave teki laatutyönsä perjantaina ja Moottori- Neil kävi tänään irrottamassa potkuriakselin ja saapuu taas huomenna uusin kujein.  Tärisevin ja huojuvin terveisin myrskyn keskeltä Serenan sisätiloista, yritän löytää jostain satama-alueelta kuivan paikan nettiyhteyttä varten…




Ei kommentteja: